Aika yleinen vitsi valokuvaukseen liittyen on se, että kun on hyvä ja kallis kamera, ei tarvitse kuin ilmaantua paikalle ja painaa nappia. Onhan siinä puoli totuutta, että pitää ilmestyä paikalle ja ottaa ne valokuvat. Toisaalta se toinen, ehkä tärkeämpi puoli on se, että tietää mitä siellä tekee ennen kuin painaa sitä matkapokkariksi kalliin, mutta ammattilaisen kameraksi edullisen laitoksen nappia.
Ajattelinkin kirjoittaa vähän siitä, mitä kaikkea tapahtuu siinä välissä, kun asiakas ottaa yhteyttä ja kun asiakas lopulta saa valmiit kuvat. Homma ei ole mitään mystistä taikuutta, mutta hommaan liittyy usein enemmän kuin vain paikalle materialisoituminen ja napin painaminen.
Kun kuvien tarve ilmenee
Asiakas huomaa tarvitsevansa valokuvia johonkin tiettyyn asiaan ja ottaa yhteyttä sen pohjalta. Tämä tarve voi olla henkilöstökuvat, tuotekuvat, tilakuvat, tunnelmakuvat tai mitä tahansa muuta tapahtumakuvauksen asti. Kun asiakas kertoo tarpeestaan, mietitään samalla asiaa tarkemmin: mihin niitä kuvia tarvitaan ja mitä niillä halutaan viestiä.
Näistä ensimmäinen määrittää paljon sitä millaiset kuvat teknisiltä ominaisuuksiltaan asiakas lopulta saa käteen. Jos tarve on verkkoon ja someen, kuvanlaadulla ja tarkkuudella on erilaiset vaatimukset kuin vaikkapa printtilehteen tai isoon messulakanaan käytettävillä kuvilla. Jos tarve on vähän kaikelle, asiakkaalle luonnollisestikin toimitetaan kaikkiin tarpeisiin sopivat versiot kuvista.
Toisena osana pitää miettiä se, mitä kuvilla halutaan kertoa. On eri asia kuvan sisällöllisesti otetaanko passikuvaa, henkilöstön esittelykuvaa vuosikirjaan tai vaikkapa henkilökuvaa artikkeliin tai mainokseen. Tämän lisäksi pitää miettiä haluaako asiakas viestiä vakavuutta, hauskuutta, kepeyttä, persoonallisuutta tai jotain muuta ominaisuutta. Parhaan kuvan saa aina silloin, kun siihen saadaan yrityskulttuuria kuvattavan henkilön persoonallisuutta ja mahdollisesti toimialan määrittämää tyyliä. On eri asia ottaa kuvaa juristista kansainvälisen julkaisun kansilehteen kuin vaikkapa kuvataiteilijasta näyttelyn avajaisten mainoksiin.
Itse suosittelen sitä, että otetaan hieman persoonallisempi kuva, joka kuitenkin on kuvattavalle helppo tilanne ja ympäristö. Sellainen kuva, joka erottuu, mutta vain positiivisesti. Kuvassa luontevasti esiintyy ihminen, joka on itsevarma ja tyytyväinen. Ihminen voi olla itsevarma ja tyytyväinen silloin, kun hän tietää millainen kuva on tulossa ja että se sopii hänen odotuksiinsa, arvoihin ja ajatukseen työnkuvastaan ja itsestään.
Valokuvaajana minun vastuullani on käydä nämä keskustelut ja suunnitella kuvien sisältö yhdessä asiakkaan kanssa niin, että lopputulos ei ole epämiellyttävällä tavalla yllätys, vaikka kuvat olisivatkin mieluisia. Asiakkaan ja valokuvaajan välinen luottamus mahdollistaa hyvien kuvien lisäksi molemmin puolin tyydyttävän pidempiaikaisen asiakassuhteen.
Asiakkaan ottaessa yhteyttä luonnollisestikin hyvä myyjä, mutta myös hyvä asiakaspalvelija tarkistaa onko muuta kuvatarvetta. Kyse on siitä, että asiakas ei ole välttämättä ajatellut muita kuvatarpeitaan, kun tämä yksi akuutti asia on noussut mieleen. Siellä voi olla henkilöstökuvauksien lisäksi tarvetta uusille tuotekuville tai vaikkapa toisinkin päin.
Kuvauspäivä ja kaikkia jännittää
Valokuvauksessa tärkeää on luonnollisestikin tuntea kalustonsa ja ymmärtää valokuvausta. Teknisesti hyvän valokuvan ottaminen vaatii harjoittelua ja harjoittelun kautta sen ”kuvasilmän” kehittämistä.
Jo kuvausta sopiessa on hyvä olla mietittynä asiat kuten missä ja milloin kuvat otetaan, mitä kalustoa valokuvaaja ottaa mukaan ja millaiset vaatimukset niillä on tilan ja paikan suhteen. Kuvauspäivänä on setin rakentamisen tai kuvauspaikan muun valmistelun kohdalla otettava aina huomioon se mitä taustalla näkyy, millainen valaistus paikalla on ja miten se saattaa muuttua kuvausten edetessä. Harvoin asiakkaan tiloissa kuvatessa on mahdollista rakentaa täydellistä studioympäristöä ja vaikka se onnistuisikin, se on usein turhan raskas ja aikaa vievä prosessi siihen nähden millaisia kuvia on tarkoitus ottaa ja millainen tarve kuvien käytön suhteen on.
Teknisen toteutuksen lisäksi täytyy kuitenkin muistaa se, että useimmiten yrityskuvauksissa kohteet eivät ole sinut kameran kanssa. Useimmille ihmisille kamera tuntuu jotenkin luonnottomalta, ehkä jopa uhkaavalta. Tapanani onkin sanoa, että kuvattavan ihmisen tehtävänä on olla oma itsensä tai jopa paras oma itsensä ja minun tehtäväni kameran kanssa on ottaa hänestä mahdollisimman hyvä kuva, joka tuo esiin hänen omaa itseään parhaimmillaan. Tähän tehtävään kuuluu olennaisesti kuvaustilanteen tekeminen miellyttäväksi ja mahdollisimman luontevaksi. Kun kuvauksen kohde pystyy rentoutumaan, hänen on helpompi olla kameran edessä ja tämä vaatii luottamusta valokuvaajaan. Luottoa siihen, että hän todella näkee vaivaa sen hyvän edustavan kuvan ottamisessa eikä luovuta kesken ja tyydy ””ihan hyvään”. Tämän luottamuksen rakentamiseen ja hyvän kuvan saamiseen kuuluu myös kuvattavan ohjaaminen: antaa neuvoa miten esiintyä, miten tarvittaessa muuttaa asentoa ja tarkistaa että vaatteissa ei ole kummallisia ryppyjä, pullotuksia tai muuta outoa. Valokuvaaja näkee kameransa läpi sen lopullisen kuvan ja hänellä on vastuu pitää huoli siitä, että saadaan yksityiskohdatkin kohdalleen.
Itse pyrin mahdollisimman hyvin perustelemaan myös ehdotukseni siitä, miten asentoa, ryhtiä tai ilmettä muuttamalla se valokuva paranee. On helpompi tehdä niitä muutoksia, kun ymmärtää edes suurin piirtein miksi se tehdään ja miten se parantaa kuvaa. Tämä on osa sitä luottamuksen rakentamista asiakkaan, kuvattavan ja valokuvaajan välillä.
Kuvat kamerasta asiakkaalle
Valukuvauksen jälkeen siirrymme kuvien jälkikäsittelyyn. Kun valokuvaustilanteessa otetaan useimmiten huomattavasti enemmän valokuvia kuin mitä lopulta käytetään, käydään luonnollisestikin jälkikäsittelyvaiheen aluksi läpi kaikki otetut kuvat. Tässä vaiheessa valitaan parhaiten onnistuneet kuvat ja jätetään pois kaikki tarkennukseltaan vähän sinne päin olevat, hieman hassut ilmeet tai eri paria auki olevat silmät tai muuten vähemmän hyvät kuvat. Vaikka olisi mahtavaa sanoa, että jokainen ruutu on priimaa, niin väitän että jokaisella valokuvaajalla tulee niitä epäonnistuneitakin kuvia joskus. Parhaillakin on hyviä kuvia loistavien seassa ja siinäkään tapauksessa ei ole järkeä säilyttää hyviä, jos kerran tarjolla on loistavia.
Mitä useamman kuvan ottaa, sen suuremmalla todennäköisyydellä mukana on loistavia kuvia hyvien seassa. Ymmärrä kuitenkin lopettaa ajoissa, koska kuvattavat kyllästyvät aikanaan ja kuvausten jälkeen on mukavampi käydä läpi vaikkapa 200 kuvaa kuin 2000 kuvaa.
Useimmiten asiakkailla on tarve ja toive luonnollisen näköisille kuville, eli tärkeimmäksi työvaiheeksi jälkikäsittelyssä tulee valotuksen ja värien hienosäätö ja rajauksen lopullinen asettelu. Tämän lisäksi usein kuviin tulee tehtyä pientä retusointia jos tarve on kuville, joista voi poistaa vaikkapa lokaatiossa taustalle unohtuneen nitojan tai muuta vastaavaa. Useimmiten kuvat eivät kaipaa suurempaa käsittelyä, vaikka jo näissä edellä mainituissakin usein aikaa kuluu. Jokainen kuva tulee kuitenkin käydä yksitellen läpi, jotta asiakkaalle voidaan varmasti toimittaa laadukkaat valokuvat.
Lopuksi valmiit kuvat tallennetaan asiakkaan tarpeiden mukaisiin sopiviin tiedostomuotoihin ja kokoihin ennen niiden toimittamista asiakkaalle. Kuvista ja sopimuksesta riippuen asiakkaalle toimitetaan kuvia, joista valita lopulliset kuvat tai sitten asiakas saa käyttöönsä kaikki ne kuvat, jotka kuvaaja katsoo onnistuneiksi. Luonnollisestikin aina sovitaan etukäteen siitä mitä kuvataan ja kuinka paljon kuvia asiakkaalle toimitetaan.
Valokuvaus ei siis useimmiten ole vain sitä, että ilmestytään puhelinsoiton jälkeen paikalle sovittuun aikaan. Onnistuneiden valokuvien takana on useiden tuntien työpanos ja asiakkaan kanssa yhdessä suunniteltu kokonaisuus. Hyvä suunnittelu ei kuitenkaan tarkoita monen tunnin palaverointia, vaan pelkästään se, että molemmin puolin tiedetään millaisia kuvia ollaan ottamassa, kuinka paljon ja mihin tarkoitukseen, riittää pitkälle.
Recent Comments