Yrittäjä ja nainen; miten minä opin iskemään nyrkin pöytään

Tänään on Women’s Entrepreneurship Day.

Itse koen olevani ennen kaikkea yrittäjä. Olen toki myös nainen, äiti, (avo)puoliso ja niin poispäin. Mutta faktaa on valitettavasti se, että yrittäjistä aika pieni osa on naisia ja tulopuolella me naiset olemme vieläkin pienemmässä roolissa.

Haluan kertoa muutamasta tapahtumasta, jolloin olen tajunnut naisten ja miesten eron elämässä ja työelämässä.

13-vuotiaana läpsäisy takapuolelle

Kun olin 12 tai 13 sain vinguttua itselleni silloin muodissa olleen tosi tiukan farkkuhameen. Olin vähän pullukka ikäisekseni ja ilmeisesti pylly oli pyöreä. Isäni kaveri läpsäisi minua reteästi takapuolelle ja lohkaisi jonkun vitsin siitä, että olen kasvamassa aikuiseksi naiseksi.

En muista muiden reaktioita, mutta itse ahdistuin tästä todella paljon ja aloin tapahtuman jälkeen piilottelemaan kehoani – jopa uimarannalla laitoin uikkarien päälle t-paidan. En kauheasti ole koskaan arvostanut sitä, että minun ulkonäköäni arvostellaan. Jopa kauneudesta kommentointi aiheuttaa vähän epämiellyttävän fiiliksen, vaikka se olisikin tarkoitettu kohteliaisuutena. Olen aina halunnut, että minut nähdään fiksuna, ystävällisenä, taitavana, kivana, milloin minäkin – mutta ulkonäön kommentointi on tuntunut oudolta. Kehuja onnistuneista vaatevalinnoista osaan kuitenkin arvostaa ?

Yökerhon pomo ei koskaan yrittänyt iskeä minua

Opiskeluaikoina rahoitin opintojani baarimikkona yökerhossa. Siellä yksi pomoistani oli varsinainen häntäheikki, joka yritti uida kaikkien naispuolisten työntekijöiden helmoihin – paitsi minun. Vaikka en ollut edes kiinnostunut hänestä, ihmettelin aina, että mikähän minussa on pomon silmissä vikana, kun hän ei koskaan edes flirttaillut kanssani. Kerran jossain henkilöstöjuhlissa uskaltauduin kysymään häneltä tätä, ja hämmästyin ja hämmennyin vastauksesta (joka vaikutti hyvin vilpittömältä). Hän sanoi, että hän arvostaa minua aivan liikaa, kun opiskelen yliopistossa ja tähtään selkeästi korkealle urallani. Hänen ei olisi tullut mieleenkään yrittää iskeä minua.

Tämä tavallaan kohotti itsetuntoani, tavallaan se myös herätti ihmetystä siitä, että olemmeko me korkeasti koulutetut ja uraan panostavat naiset jotenkin vähemmän kiinnostavina miesten silmissä? Vähän tämän jälkeen seurustelin lyhyen ajan erään vähän turhan viinaan menevän tyypin kanssa, joka jätti minut kesken treffien tästä samasta syystä. Onneksi Karri ei ole samanlainen, hän on ylpeä minusta ja siitä, mitä olen saavuttanut.

Laura, mikset sinä ole keksinyt näitä juttuja?

Olin vähän päälle 25-vuotiaana töissä eräässä webbifirmassa, jossa on töissä muutama nuori mies ja minä. Minä hoidin mm. asiakkaiden asioita, tiedonkäsittelyä ja tiedonhakua, markkinointia ynnä muuta juoksevaa asiaa. Moneen otteeseen puhuin pomolle ja työtovereille markkinoinnin uusista tuulista, ja aina puhuin kuuroille korville. Sitten taloon otettiin kallis konsultti, joka käytännössä esitteli nämä samaiset asiat. Pomo oli aivan liekeissä ja kysyi vielä minulta, että miksen ole keksinyt näitä asioita!

Kun muut lähtivät ulos huoneesta, vanhempi miespuolinen konsultti katsoi minuun pitkään ja totesi; ”Olet aivan oikeilla jäljillä, nuo vaan eivät ole kuunnelleet sinua.”. Hän oli huomannut, että minä olin täysin kartalla asioista, mutta että minua ei oltu kuunneltu. Muutamaa viikkoa myöhemmin minut irtisanottiin aivan yllättäen, kun yrityksen talous oli aivan kuralla.

Koulutetuin jätettiin ulkopuolelle

Vähän alle kolmikymppisenä olin seuraavassa it-toimistossa töissä, jälleen kerran ainoana naisena ja samalla korkeimmin koulutettuna. Pössis oli hyvä, kunnes kerroin olevani raskaana. Yrittäjänä toki ymmärrän kyllä huolen työntekijän raskaudesta (tai siitä, mitä se aiheuttaa yritykselle) ja työnantajani tuki minua asiassa oikein hyvin. Mutta samoihin aikoihin samaan tilaan tuli alihankkija (myös mies), joka selkeästi koki minut ja erään toisen työntekijän uhakseen. Pikkuhiljaa hän kietoi pomoni pikkurillinsä ympärille ja ilmeisesti alkoi mustamaalata minua ja kollegaani oikein urakalla.

Kun palasin äitiyslomalta, kollega oli saanut potkut ja tämä uusi tyyppi oli ottanut kokonaan haltuunsa pomoni mielen. Minut pidettiin kaikkien asioiden ulkopuolella, ja sitten sain pyyhkeitä siitä, että en ollut hoitanut töitäni (joista en tiennyt mitään). Tajusin jälkeenpäin, että tässä uhrina en ollut pelkästään minä – vaan myös pomoni ja potkut saanut kollega. Mutta tämän tapahtuneen jälkeen minulta loppui usko siihen, että kykenisin menestymään urallani toisen palveluksessa. Perustin yritykseni ja sillä tiellä olen vieläkin. Tämä kyseinen pomo on pyytänyt anteeksi tapahtunutta myöhemmin, tosin en usko hänen koskaan tajunneen, että se uusi tyyppi oikeasti manipuloi häntä alusta alkaen.

Sivutoimi ja johtajuuspeli

Yrittäjyyteni alkuvuosina tein muutamat äitiyslomasijaisuudet, joissa sain osa-aikaisilla palkkatöillä varmuutta taloudelliseen tilanteeseeni. Näissä hommissa minulla oli aivan ihanat (mies)pomot, jotka ymmärsivät hyödyntää minun osaamistani, eivätkä yrittäneet yrittää laittaa minua johonkin tiettyyn muottiin.

Kerran yliopiston projektikoordinaattorin roolissa ilmoittauduin erääseen pelilliseen ryhmätyötilaisuuteen, jossa olin jälleen kerran ainoana naisena mukana. Pelissä oli kaksi miestä – toinen vanhempi ja kokeneempi, ja toinen selkeästi nuorempi. Saimme yhdessä tehtävän, jossa meidän piti pakohuonemaisesti ratkaista eri pulmia ja näin siirtyä pelissä eteenpäin.

Jokaisessa tilassa näin aika nopeasti omasta mielestäni järkevän ratkaisun, ja yritin tätä viestiä tovereilleni. He eivät kuunnelleet minua, vaan keskenään tuhersivat eri puolella pelitilaa kahdestaan omia juttujaan – nuorempi mies komppasi vanhempaa koko ajan, ja vanhempi ei kuunnellut minua pätkääkään. Joka kerta minä ratkaisin tehtävän ja lopulta sain heidät, pitkän tuhraamisen jälkeen kokeilemaan ratkaisuani, joka kerta toisensa jälkeen osoittautui oikeaksi. Silti seuraavassa pelitilassa sama toistui. Lopuksi ärähdin viimeisessä tilassa, että kuunnelkaa nyt minua! Ja sain heidät kuuntelemaan saman tien.

Pelin vetäjä seurasi tätä touhua koko tilaisuuden läpi, ja antoi kaikille omat henkilökohtaiset palautteet. Miehet saivat omat palautteensa, jossa muistutettiin tietenkin siitä, että olisi pitänyt kuunnella minua. Ja minä sain palautetta siitä, että nyrkki pöytään ja ääni kuuluville – SINÄ ET OLE VÄHÄPÄTÖISEMPI JÄSEN TÄSSÄ YHTEISÖSSÄ!

Tämä oli minulle suuri oivallus, etten minä ole vain uhri, vaan voin itse pitää huolen siitä, että minua kuunnellaan ja minut otetaan tosissaan! Tämä oli ehkä kaikista näistä oivalluksista se tärkein. MINÄ ITSE olen se, joka pidän huolen siitä, että minua kuunnellaan. Minä, omalla viestinnälläni määrittelen sen, miten minut koetaan ja kuinka paljon minua kuunnellaan.

Tästä itse asiassa lähti matkani viestinnän ammattilaiseksi. Tämän oivalluksen jälkeen suuntasin vahvemmin energiani viestinnän kirkastamiseen. Olen toki opiskellut viestintää paljonkin, mutta ennen sitä tähtäsin enemmän it-maailmaan. Nykyään autan asiakkaita saamaan viestinsä perille.

Tästä tuli tosi pitkä teksti, mikä on vastoin kaikkea, mitä nykyään opetan kirjoittamisesta verkkoon. Mutta välillä pitää rikkoa sääntöjä, jotta saa äänensä kuuluvaksi!

Laura Johansson
yrittäjänainen ja toimitusjohtaja
Lvngroom Oy