Kun sosiaaliset mediat ovat olleet mukana elämässä jo toistakymmentä vuotta, on meille monille tullut vastaan se väistämätön seikka, että ihmisiä kuolee ja heidän sosiaalinen media jää jäljelle. Mitä näille virtuaalisille muistoille tulisi tehdä?

Eri kanavilla on eri käytäntöjä, mutta se omakin kuolema tulee ennemmin tai myöhemmin. Vaikka se ehkä ei ole todennäköinen vielä pitkiin aikoihin, kannattaa kuitenkin varautua siihen myös sosiaalisessa mediassa.

Mitä meidän digitaaliselle jalanjäljellemme tapahtuu kuoleman jälkeen? Kuka sitä hallinnoi ja miten sen kanssa pitäisi toimia. Esimerkiksi omalla kohdallani valokuvien tulostamisen lopetin jo kymmenisen vuotta sitten. Minun muistoni löytyvät Google Photosista, Facebookista, Instagramista ja erinäisistä muista kanavista. Ne ovat varmasti arvokkaita muistoja läheisilleni ja ehkä myös ystävilleni.

Monilla kanavilla on onneksi hyvät ohjeet, joiden avulla edesmenneen sometilit saadaan hoidettua asianmukaisella tavalla. Mutta tarjolla on useita vaihtoehtoja, osaavatko jäljelle jääneet tehdä juuri niin kuin itse toivoisit?

Tässä muutama vinkki:

Minkä vuoksi lähdin bloggaamaan tästä aiheesta juuri nyt?

Eilen sattui eräs todella pysäyttävä ja herättävä asia. Yksi Facebook-ystäväni, jota pidän läheisempänä kuin hyvänpäiväntuttua, mutta etäisempänä kuin hyvää ystävääni, vietti syntymäpäivää. Meinasin onnitella häntä, kun muistin hänen olleen paljon sairaalassa alkuvuoden aikana. Kävin kurkkaamassa hänen tiliään, jolloin ilmeni hänen kuolleen huhtikuussa. Tämä oli pysähtävä hetki. En ollut huomannut hänen poismenoaan, vaan kuvittelin hänen somepaastoavat tai vain jääneen pois syötteestäni algoritmien vuoksi (tätä sattuu usein). Tunsin itseni hirveän huonoksi ystäväksi ja samalla järkytyin suuresti tämän henkilön kuolemasta.

Tämä kirjoitus ei poista sitä tosiasiaa, että Facebook manipuloi algoritmeillaan meidät noteeraamaan vain osan kontakteistamme ja jättää ison osan pois näkyvistämme. Jatkuvan uutistulvan vuoksi emme usein edes tajua kaivata näitä ihmisiä, ennen kuin jokin muistuttaa meitä taas heidän olemassaolostaan. Kirjoitus kuitenkin toivottavasti auttaa niitä, joilla on suuri suru meneillään eivätkä tiedä, miten heidän pitäisi toimia surun keskellä edesmenneen sometilien kanssa.

Laura

TILAA UUTISKIRJEEMME!

 

Lähetämme aika-ajoin uutiskirjeitä, joissa kerromme viestintään liittyvistä asioista sekä meidän kuulumisiamme. Emme ole spämmikone, joten sitä ei tarvitse pelätä.

Uutiskirjeen tilaaminen onnistui!